Olet tällä hetkellä Jalkineet.net-blogin sivulla 5 / 8. Blogin etusivulla listataan kaikkein uusimmat kirjoitukset.
Koska jalkineiden hoitaminen voi joskus vaatia ammattiauttajaa, tässä on epätäydellinen listaus Suomen alueella toimivista jalkineiden asiantuntijoista. Suutarien luetteloa päivitetään aika ajoin. Jos huomaat luettelossa olevan vanhentunutta tai virheellistä tietoa, kirjoita palautetta tai naputtele kommentti suoraan artikkelin loppuun. Kaikki tieto suutariluettelon pitämiseksi ajan hermolla otetaan avosylin vastaan. Suutarien luetteloon lisätään vain Suomen rajojen sisällä toimivia yrityksiä ja yrittäjiä.
Naisten korkokengissä kuluvimmat osat ovat korkolaput. Korkolappujen vaihdattaminen sujuu pikasuutarilla, joita löytyy useimmista kaupungeista ja ostoskeskuksienkin yhteydestä. Korkolappujen kulumista on mahdollista vähentää jonkin verran välttämällä autojen ajamista korkolapullisilla kengillä, koska kengän kantaosa kuluu aina kun kantaosa hankautuu mattoon painettaessa kaasua. Auton kuramatto kannattaa pitää puhtaana jos ajamista ei voi välttää, sillä hiekanjyvät kuluttavat korkolappuja.
Iso-Britanniassa kumisaappaat tunnetaan fiinillä nimellä Wellington boot, koska herttua Arthur Wellesley, Wellingtonin herttua, antoi kumppareiden kehitystyölle lähtösysäyksen. Mies halusi kengänvalmistajaansa muokkaamaan eräänlaisia vanhan ajan hessiaanisaappaitaan. Brittieliitti huomasi kenkien käytännöllisyyden ja niinpä kenkiä käytettiin 1800-luvun ensimmäiselle puoliskolle asti. Alkuaikojen Wellington-saappaat olivat nahkaisia. Sen jälkeen kun legendaarinen kumituotteiden valmistaja Charles Goodyear oli kehittänyt luonnonkumin vulkanointimenetelmän, vedenkestäviä Wellington-saappaita ryhdyttiin valmistamaan kumista.
Saapikas poikkeaa saappaasta vartensa pituuden osalta. Saapikkaan varsi on yleensä enimmillään säären puoleen väliin asti, kun saappaan varren pituus voi olla huomattavasti suurempi. Saapikkaan tai saappaan ulkonäöllä ei siis ole merkitystä kun määritellään kumpaan “kastiin” jalkine kuuluu. Saappaan varren pituus voi yltää säären yläosaan, polven korkeudelle ja joissain erikoistapauksissa myös reiden yläosaan asti. Esimerkiksi lehmipojat voivat tarvita reisikorkuiset saappaat ja hevosratsastaja lähes polvikorkuiset saappaat. Maiharit eivät yleensä tarkoita saappaita eivätkä ne ole saapikkaitakaan, sillä ne ovat maihinnousukengät, eli varrelliset kengät.
Suomessa tukkimiehet suosivat lapikkaita, jotka tunnetaan pieksuinakin, sillä niiden käännettävät pitkät varret suojasivat jalkoja kastumasta työmiehen rämpiessä syvemmässäkin vedessä. Lapikkaat ovat nahasta ja puusta valmistettuja saappaita, joissa on yleensä kärkiosa nostettu ylöspäin. Lapikkaita valmistetaan käsityönä nykyään naisillekin. Lapikkaista on tarjolla kesälapikkaita molemmille sukupuolille. Kesälapikkaat ovat lyhytvartisia, eli varsi yltää noin puoleen pohkeeseen, ja ne ovat tavallisia lapikkaita kevyemmät.